Kansas – Monien unohtama progressiivinen helmi

Progressiivisen rockin faneille täällä Suomessa ovat varmasti tuttuja sellaiset bändit kuin Yes, King Crimson, Pink Floyd ja Genesis. Kaikki brittibändejä. Amerikassa proge oli ilmiönä 70-luvulla suosittu, mutta pitkälti juuri näiden brittiryhmien ansiosta. Rush oli tietenkin yksi suosituimmista, mutta hekin ovat Kanadalaisia, eivät Yhdysvalloista.

Nähdäkseni ainoa merkittävä yhdysvaltalainen progeyhtye, joka nousi kotimaassaan suureen suosioon on ollut Kansas, ja vaikka kaikki muut edellämainitut yhtyeet ovat olleet suosittuja myös Suomessa, on Kansas jäänyt suuremmalta yleisöltä ja jossain määrin myös progediggareilta huomiotta.

Sääli, sillä kyseessä on erinomainen bändi, joka on edelleenkin aktiivinen ja keikkailee ahkerasti, tosin vain uudella mantereella.

Mikäli bändi on jäänyt tuntemattomaksi, voin suositella ainakin seuraavia äänitteitä.

MASQUE (1975)





Vaikka yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia ovat mainioita nekin, tämä kolmas julkaisu aloittaa erinoimaisen levyjen sarjan, joka huipentuu muutamaa vuotta myöhemmin platinamyynteihin asti. yhtyen konsepti on Masquen aikohin hioutunut selkeäksi. Sinfoonisia sävellyksiä, raskasta rockia ja folk-vivahteita yhdistävä ryhmä siirtyy musiikkityylistä ja sävellyksellisistä teemoista toiseen vaivattomasti, mutta myös kuulijansa jatkuvasti yllättäen. Kappaleet (toisin kuin ehkä monilla muilla progeryhmillä) ovat jo ensikuulemalta hyvinkin tarttuvia, eli ns. pop-herkkyyttäkin yhtyeessä löytyy. "Icarus - Borne on the Wings os Steel" on yhtyeen yksi parhaista raidoista ja oivallinen esimerkki siitä, kuinka myyttinen kirjallisuus herää uudelleen eloon populaarimusiikin muodossa. Muita kohokohtia ovat "Child of Innocence" ja "Pinnacle".


LEFTOVERTURE (1976)


Avausraita "Carry On Wayward Son" räjäyttää heti pankin, ja biisistä on sittemmin tullut amerikassa samankaltainen standardi kuin vaikkapa "Hotel Californiasta". Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta monipolvinen sävellys, jonka lyriikoiden uskonnollisia sävyjä on usein virheellisesti tulkittu kristillisiksi. Yksi koko levyn kantavia teemoja on pikemminkin valaistuksen etsiminen (uskontokunnasta riippumatta) kuin yksiselitteinen kristillinen symboliikka. Tasaisen hieno kokonaisuus, joka nosti bändin suurten joukkoon ja valtavaan suosioon.

POINT OF KNOW RETURN (1977)




Vielä edeltäjäänsäkin suurempi menestys, ja mestariluokan rock-klassikko. Levyn nimikkoraita on kekseliäs yhdistelmä, jossa kevyt country-rockn muunnetaan progeksi, mutta kaikki tehdään kolmeen minuuttiin eikä kahdeksaantoista. Ja tässä ehkä kiteytyy bändin nerokkaimpia piireitä. Vaikka monet biiseistä ovat sävellyksiltään monimutkaisia, sovituksia viedään pitkälle, kappaleissa on useita osia ja erilaisia rakenteita, niiden pituus ei kasva normaali rock-kappaleita pidemmäksi. Nimikkoraidan lisäksi balladisingle "Dust In The Wind" oli jättimäinen menestys ja nousi nopeasti klassikon asemaan. Levyn todellinen valtti on kuitenkin sen kokonaistaso. Sävellysten kekseliäisyys välittyy jokaisesta biisistä. Sanoitusten tarinoissa seikkailevat suuret hahmot, niin Albert Einstein ("Portrait") kuin Howard Hughes ("Closet Cronicles"), ja heidän kauttaan ihmisyyden suuret kysymykset. Mitä tapahtuu, kun ajatuksesi uudistavat maailmaa? Mitä tapahtuu, jos et itse sitä kestä? Albumin kansikuva on osuvampi kuin mitä ensisilmäys paljastaa.

Kansasin tuotantoon kuuluu monia muitakin hienoja hetkiä (vuoden 2000 re-union albumi "Somewhere To Elsewhere" on yksi niistä) ovat nämä kolme varsin kiistattomia helmiä yhtyeen laajassa tuotannossa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *